Djigitovka-taitoratsastus
Djigitovka-taitoratsastuksen alkeetOpetamme djigitovka-taitoratsastuksen alkeita yksityisopetuksessa. Edellytyksenä opiskelulle on ainakin kohtuullinen fyysinen kunto. Tunnille tuloon voi valmistautua venyttelemällä ja harjoittamalla esim. vatsalihaksia. Djigitovka toki myös kehittää lihaksistoa tehokkaasti ja on hyvin monipuolinen laji, joka kohentaa kuntoa ja lisää kehon joustavuutta.
Taitoratsastustemppuja voi kukin kokeilla oman kunnon ja uskalluksen mukaan. Vaarallisimman näköiset temput perustuvat kehonhallinnan lisäksi erikoisrakenteiseen djigitovka-satulaan, jossa on kahvoja ja nyörejä roikkumista varten ja jalustimet yhdistävä vyö hevosen vatsan alla (jalustin jonka varassa roikutaan ei pääse satulan yli). Satulassa on myös kolme satulavyötä, häntäremmi ja rintaremmi satulan pyörähtämisen estämiseksi.
Hevosistamme Feija ja Tjerk on koulutettu tähän ikivanhaan sotaratsastuslajiin. . Eurooppalaisille tuttu vikellys on yksi djigitovkan moderni muoto.
Djigitovka-yksityistunnin hinta: 60 min – 40 euroa. Polttarien ohjelmanumerona 45 euroa/päivänsankari (muiden polttariryhmän jäsenten ratsatustunnin hinta sopimuksen mukaan, osallistujien määrän mukaan alennuksia).
Djigitovkan historiaa:
Djigitovka (”fancy show riding”, USA:ssa ”trick riding”) on jo mongoolihallitsija Tshingis (Genghis) Khanin ajoilta tunnettu taisteluratsastuslaji, jonka tarkoituksena on muinoin ollut mahdollistaa ratsumiesarmeijan mahdollisimman tehokas ja aggressiivinen sodankäynti ja sitä kautta nopeasti tapahtuvat laajat aluevalloitukset.
Ratsumies eli ’djigit’ on pyrkinyt olemaan laskeutumatta hevosen selästä taistelun aikana -nopea ja kuuliaiseksi ja rohkeaksi koulutettu ratsu on pelastanut taitavan ratsumiehen hengen taistelussa- ja esim. pudonneet aseet on nostettu maasta jalustimissa roikkuen. Samoin taistelu ja myös ryöstely on aina tapahtunut hevosen selästä käsin, asentoa satulassa ketterästi ja pelottomasti tarpeen mukaan vaihtaen.
Djigit-ratsumiesten fyysinen kunto on ollut myös erinomainen, sillä akrobaattisten temppujen tekeminen kovassa laukassa vaatii äärimmäistä kuntoa ja kehokoordinaatiota – uskalluksen ja erittäin nopean tilannetajun lisäksi.
Koska hevoset, etenkin koulutetut sotaratsut varusteineen ovat aina olleet arvokkaita eläimiä myös vihollisen näkökulmasta, niin hevosta (hevosen ruhoa) ovat djigitit käyttäneet ovelasti myös vihollisen hyökkäyksiltä suojautumiseen. Myös hämääminen ja esim. ”haavottumisen teeskentely” on kuulunut aina djigitien ratsumiestaitoihin. Hevosia on hämäämis- ja kätkemistarkoituksissa myös opetettu kaatumaan ja makaamaan hiljaa paikallaan. Samoin on sotahevoset opetettu taistelemaan keskenään takajaloille nousten ja kavioilla huitoen sekä purren.
Huomattakoon, että myös ns. klassisen kouluratsastuksen vaaativilla liikkeillä, kuten hyvin korkealla takajaloille nousulla (”courbette”), matalammalla hallitulla pystyynnousulla (”levade”) sekä ilmahypyn ja potkun yhdistelmällä (”capriole”) on alunperin niin ikään ollut käytännöllinen tarkoitus taistelutilanteessa. Aivan yhtä käyttökelpoisia taistelutantereella ovat joko psykologisesti tai taktisesti olleet ravi paikalla (”piaffe”), liitoravi (”passage”), espanjalainen käynti (”paso española”), sulkutaivutus ja half pass ja jopa laukka takaperin.
Djigitovka-taitoratsastuksen alkeetOpetamme djigitovka-taitoratsastuksen alkeita yksityisopetuksessa. Edellytyksenä opiskelulle on ainakin kohtuullinen fyysinen kunto. Tunnille tuloon voi valmistautua venyttelemällä ja harjoittamalla esim. vatsalihaksia. Djigitovka toki myös kehittää lihaksistoa tehokkaasti ja on hyvin monipuolinen laji, joka kohentaa kuntoa ja lisää kehon joustavuutta.
Taitoratsastustemppuja voi kukin kokeilla oman kunnon ja uskalluksen mukaan. Vaarallisimman näköiset temput perustuvat kehonhallinnan lisäksi erikoisrakenteiseen djigitovka-satulaan, jossa on kahvoja ja nyörejä roikkumista varten ja jalustimet yhdistävä vyö hevosen vatsan alla (jalustin jonka varassa roikutaan ei pääse satulan yli). Satulassa on myös kolme satulavyötä, häntäremmi ja rintaremmi satulan pyörähtämisen estämiseksi.
Hevosistamme Feija ja Tjerk on koulutettu tähän ikivanhaan sotaratsastuslajiin. . Eurooppalaisille tuttu vikellys on yksi djigitovkan moderni muoto.
Djigitovka-yksityistunnin hinta: 60 min – 40 euroa. Polttarien ohjelmanumerona 45 euroa/päivänsankari (muiden polttariryhmän jäsenten ratsatustunnin hinta sopimuksen mukaan, osallistujien määrän mukaan alennuksia).
Djigitovkan historiaa:
Djigitovka (”fancy show riding”, USA:ssa ”trick riding”) on jo mongoolihallitsija Tshingis (Genghis) Khanin ajoilta tunnettu taisteluratsastuslaji, jonka tarkoituksena on muinoin ollut mahdollistaa ratsumiesarmeijan mahdollisimman tehokas ja aggressiivinen sodankäynti ja sitä kautta nopeasti tapahtuvat laajat aluevalloitukset.
Ratsumies eli ’djigit’ on pyrkinyt olemaan laskeutumatta hevosen selästä taistelun aikana -nopea ja kuuliaiseksi ja rohkeaksi koulutettu ratsu on pelastanut taitavan ratsumiehen hengen taistelussa- ja esim. pudonneet aseet on nostettu maasta jalustimissa roikkuen. Samoin taistelu ja myös ryöstely on aina tapahtunut hevosen selästä käsin, asentoa satulassa ketterästi ja pelottomasti tarpeen mukaan vaihtaen.
Djigit-ratsumiesten fyysinen kunto on ollut myös erinomainen, sillä akrobaattisten temppujen tekeminen kovassa laukassa vaatii äärimmäistä kuntoa ja kehokoordinaatiota – uskalluksen ja erittäin nopean tilannetajun lisäksi.
Koska hevoset, etenkin koulutetut sotaratsut varusteineen ovat aina olleet arvokkaita eläimiä myös vihollisen näkökulmasta, niin hevosta (hevosen ruhoa) ovat djigitit käyttäneet ovelasti myös vihollisen hyökkäyksiltä suojautumiseen. Myös hämääminen ja esim. ”haavottumisen teeskentely” on kuulunut aina djigitien ratsumiestaitoihin. Hevosia on hämäämis- ja kätkemistarkoituksissa myös opetettu kaatumaan ja makaamaan hiljaa paikallaan. Samoin on sotahevoset opetettu taistelemaan keskenään takajaloille nousten ja kavioilla huitoen sekä purren.
Huomattakoon, että myös ns. klassisen kouluratsastuksen vaaativilla liikkeillä, kuten hyvin korkealla takajaloille nousulla (”courbette”), matalammalla hallitulla pystyynnousulla (”levade”) sekä ilmahypyn ja potkun yhdistelmällä (”capriole”) on alunperin niin ikään ollut käytännöllinen tarkoitus taistelutilanteessa. Aivan yhtä käyttökelpoisia taistelutantereella ovat joko psykologisesti tai taktisesti olleet ravi paikalla (”piaffe”), liitoravi (”passage”), espanjalainen käynti (”paso española”), sulkutaivutus ja half pass ja jopa laukka takaperin.